Jalankantama on kirja, jonka ottaa kevyesti käteensä, mielellään, ja avaa mistä kohdasta tahansa. Kuvittelen runojen maisemia Tampereelle, vaikka niissä käydään monessa kaupungissa. Kokoelma koostuu matkoista, joita on yhteensä viisi. Välillä matkataan muistoihin, välillä palataan takaisin. Wallin käyttää monessa runossa arkista, fyysistä kuvastoa, mutta koko ajan herkkävaistoisesti ja tunnustellen.
Pidän Wallinin kielen rytmistä, runojen kuvista ja ilmavuudesta. Ainoa jakso, joka toimii huonommin, on minusta "He, joiden kanssa matkustan". Runot eivät tuo niiden alussa tiivistettyihin naiskohtaloihin minusta mitään merkittävää lisää.
En osaa tästä kirjasta kirjoittaa enempää niin kuin en runokokoelmista yleensä. Suhteeni lyriikkaan on, että pidän siitä jos pidän ja loppu menee vain ohi. Tämän kirjan olen hankkinut itse varta vasten. Walliniin minut tutustutti Viita-akatemiassa Niina Hakalahti, siitä kiitos hänelle.
Luokitus: (S)äästetään
3 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti